En tiedä mitä te haluisitte tietää musta. En mä ainakaan tee mitään tiedolla, että joku randomi tykkää kaivaa kultaa keskellä kaupunkia. Mikäs siinä jos tykkää, mut silti.
Mä tiedän hirveästi turhia asioita.
Mä puhun liikaa. Mä en ajattele mitä puhun, kunnes huomaan tehneeni emämokan. Mä huomaan sen liian myöhään, ja joudun selittämään ja pyytelemään anteeksi.
Mä oon huomannu, et ymmärrän asioita uudesta näkökulmasta, kun olen saanu pohtia niitä hetken. Kun kuulen jonkun asian, saatan muodostaa tietyn mielipiteen, mutta kun olen saanut miettiä rauhassa hetken, kantani saattaa olla muuttunut. Muodostan heti vahvan mielipiteen, enkä siitä kyllä aina poikkea. Hassua lähinnä sekavaa.
Mä oon lukenu viisvuotiaasta lähtien. Mä luen aina. Meidän historian ope käskee mun lukea aina koko kappaleen, ku oon nii 'hyvä'. Pöh sanon minä. Mutta lukeminen on mun kokopäiväisharrastus. :'D
Meillä on yks sellanen valokuva, missä mä oon jotain puolivuotias ja katson ihan innolla jotain ns. 'aikuisten' kirjaa, siis sellasta missä ei oo kuvia. 8D
Oon kuudennella luokalla. Mun keskiarvo on ysi, neljä kymppiä todistuksessa. Historia, biologia ja maantieto, äidinkieli ja käyttäytyminen. Äidinkieli siks, että mä luen meidän luokalta 'parhaiten', ja oon hyvä keskustelija. Ainakin mun mielestä oon hyvä keskustelemaan. Meidän opettajankin mielestä oon.
Mun perhe on tavallinen, isä ja äiti, minä, kaks pikkusiskoa ja kaks pikkuveljeä. Mä olen esikoinen. Mun äiti on välillä kusipää, mut niin kai kaikkien. Ei siitä sen enempää.
Mä harrastan Näpsää (käsityökoulu) ja teen tänä vuonna portfolion, eli lopputyön. Olen siis käynyt Näpsää jostaki vuoden 2004 lopusta. Lisäks mä alotin ranskankielenkurssin tänä syksynä. Emmä kyl ranskasta mitään tajua, mutta whatever. Ainahan yrittää saa.
Mulle on ollu jo viime vuodesta lähtien selvää, mikä musta tulee 'isona'. Kääntäjä. Suomentaja. Jokatapauksessa henkilö, joka kääntää kirjoja englannista suomeksi. Mä oon itseasiassa suunnitellu mun koko elämän jo. Mun opiskellessa asuisin Lisan kanssa yhteisessä asunnossa, ja me reissattais suurin osa vuodesta. Meillä olis sellanen pieni talo, joka olis sisustettu iloisesti ja tyttömäisesti. Lisalla olis sellaset isot mustasankaiset silmälasit, ja se lukis aina sellasia paksuja historiakirjoja, mä välillä kurkkisin sen olan takaa mitä se lukis, ja se selittäis mulle. Me käytäis jokapäivä syömässä pikaruokapaikoissa (köyhälle opiskelijalle se on halvempaa, ku ostaa ruokatarvikkeita jollai kahdellakymmenel eurolla, tai ainaki luulis). Meil olis omat huoneet, mulla olis semmone valosa ja värikäs.
Mulla olis Etelä-Korealainen poikaystävä, me mentäis naimisii, ja muutettais Lisan naapuriin. Mun Etelä-Korealainen mies olis ainaki vähintää yhtä söpö ku TaeYang.
Mut mun unelmat särkyy useammin ku toteutuu.
BIG BANG. Mä vaan yksinkertasesti rakastan tota bändiä. Mut mun musiikkimaku ei tokikaan rajotu vaan Big Bangiin, mut melkein.
Mun huone on vaaleenpunanen. Keskikokonen, ruma. No okei, mä tykkäsin tästä ihan täysillä joskus kolmosella, mut ää, en enää. Ihansama, saan kohta uuden huonee yläkerrasta. :---------3 No okei on tää ihan kiva. Tää on mun, oma.
